BORIS MORGANA: Rotti Frutti - CDR (Ikuisuus, 2007)

[is-009]

4 Tracks - Total 42:19

1. Ikuiseen Rauhaan
2. Tämä On Maailma²
3. Yö Autiossa Porealtaassa
4. Sylikoiran Aika

Suutelin suurta iilimatoa ja se imaisi minut sisäänsä. Luikertelin vaivatta sen toiseen päähän ja sieltä ulos. Tulin toisenlaiseen maailmaan, mutta en osaa sanoa miten se erosi edellisestä. Samalla tavalla kaikki ne atomit ja muut hiukkaset, jotka kulkevat lävitsemme, jotka nielemme ja muunnamme, kantavat enemmän tai vähemmän tuoretta hedelmää syntyessään uudestaan kauttamme. Boris Morganan Rotti Frutti ei ole pelkkä nautinto suussa vaan se on tarkoitettu koko elimistölle. Pulputtaen, sihisten, nousten ja laskien, mutta myös hellästi, kuin varkain se tunkeutuu korvista aivoihin ja saa aikaan reaktioita. Ehkä nämä sisäiset värähtelyt siirtyvät käsiin, jalkoihin ja muihin elimiin, ehkä ne kantavat kokonaan uuden hedelmän siementä. Sitten se tapahtuu, on liian myöhäistä, kaikki on muuttunut ja on vain hyväksyttävä se, on annettava mädän hedelmän tulla.

I gave a kiss to a giant leech. It sucked me in. With a little effort, I wriggled to its opposite end and out into a different world, but I can't say how it differed from the one before. Likewise, all the atoms and other bits of matter that pass through us - that we swallow and transform - bear more or less fresh fruit, as they are reborn through us. Boris Morgana's Rotti Frutti is not just an oral delight, it's aimed at the whole organism. It percolates, hisses, comes and goes: gently as well. Furtively it infiltrates the brain through the ears and causes reactions. And maybe these inner oscillations move on to the hands, feet and other organs: maybe they carry the germ of a wholly new fruit. When it comes about, it's too late: everything has changed and one can't but accept it - allow the rotten fruit to issue forth.

Reviews:

"Edellisellä levytyksellään, Sloow Tapesin julkaisemalla kasetilla (kera Hetero Skeletonin), Boris Morganalla oli melko selkeästi tyylisuuntanaan ja lähtökohtanaan free jazz. Räjähtävästä, lähes hyökkäävästä aloituksesta (kera poukkoilevien rumpujen ja hektisen torvisektion) siirtymä introspektiiviseen, tietyllä tapaa hyvin jännittyneeseen ja kireän hitaaseen vaiheeseen, joka jälleen purkautui runsaampana ja vapaampana yhteissoittona. Uusimmalla levyllään bändi on huomattavasti vaikeammin luokiteltava tapaus. Improvisaatio on edelleen avainsana ja yhtye edelleen pelkkien kuulokuvienkin perusteella tunnistettavissa samaksi Boris Morganaksi, mutta sointimaailma on uusi. Vähemmän "suoraa" soittoa, enemmän sorsapillisoundia, kenties elektro-akustista kokeilua, "pieniä" ääniä?

Avausraidalla "Ikuiseen rauhaan" on jotain, joka hyvin voimakkaasti saa mielikuvani siirtymään jonnekin 60- taikka 70-luvulle ja hetkisen voisin kuvitella kuuntelevani jotain Arktinen hysteria -kokoelman arkistojen kätköistä kaivettua kadonnutta helmeä. Miksi? No, enpä kuule oikein tiiä, mutta ainakin ne alkupuolella kuultavat, musiikin sekaan täsmäpommitetut puhesamplet ovat yksi tekijä. Ja ehkä (iso ehkä) saattaisin kuulla näiden kahden levyn välisenä erottajana perinteisemmän amerikkalaisen free jazzin ja "eurooppalaisemman" improvisaation?

No jaa, nyt meinataan mennä jo musaonanoinnin puolelle, joten komento takasin ja asiaan. Yleisilmeeltään Rotti frutti on hitaanpuoleinen ja pidättyväinen. Soitto on intensiivistä, lähes taukoamatonta ja kaikenlaisia pommeja putoilee niskaan, mutta pysyttelee silti aina tietyllä tavalla "kurissa", ei nouse koskaan myrskyksi. Tässä onkin levyn heikoin lenkki omalla kohdallani: huomaan joka kerta levyn päätyttyä jääneeni odottamaan sitä yhtä kohtaa, jossa padot murtuvat ja kaikki antavat tulla kaiken mitä löytyy ja lähtee. Ei sillä, että sellaista kohtaa olisi pakko löytyä jokikiseltä tämän lajityypin levyltä, mutta silti jäin juuri sitä odottamaan. Ja niin, kuitenkin, nautin suunnattomasti myös kappaleesta "Yö autiolla saarella", joka pidättelee lähes yhdeksän minuutin ajan, feidautuu pois ja lähtee uudestaan käyntiin, möyrivän hitaana ja vellovana, kunnes loppupuolella ilmaantuu merkkejä jopa jonkinlaisesta villistä svengistä ennen biisin lopullista ja äkillistä päätöstä. Turhauttavaa, mutta ah, niin nautittavaa.

Niin, mitä lisättävää? Vahva näyttö? Joo-o. Jäänkö odottamaan kiinnostuksella, että mitä seuraavaksi? Joo-o ja ehkä vähän enemmänkin kuin vain "kiinnostuksella". Vuosi ei ole vielä pitkällä, mutta saattaapi olla hyvinkin todennäköistä, että kyseessä on tämän vuoden parhaita levyjä kotimaisen improvisaation saralla. Kenties." - Ville Moskiitto

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

"Here’s some new Nordic fruit in case you’ve been missing some serious Finnish weirdo action this year. Not a lot of information to be found, besides the names on the cover, on this (presumably) new outfit but the sounds are all too familiar. It’s a freerockin’ stomp we’ve come to known from similar forest dwellers like Avarus, Kemialliset Ystävät, Kiila and a load of others including U.S. folk like Sunburned Hand Of The Man and the Jewelled Antler Collective.

A good score as far as references go but Boris Morgana add the magic of the saxophone to the whole shebang which enhances the already miraculous, wide eyed jams like “Ikuiseen Rauhaan”. The snakelike sax-patterns crawl over and behind focused tribal percussion and a ringing mixture of weird vocal effects and electronic bubble. “Ikuiseen Rauhaan” makes it hard for the rest of the album to catch up but they do manage to come close.

Following tracks boast a more minimal, down to earth vibe. “Tämä On Maailma'” starts out with drilling noise and tense saxophone playing that barely stands out amidst the electronic rubble. The first part of “Yö Autiossa Porealtaassa” rocks a core of underwater-like percussion, a trail of organ/piano/keyboard playing and lots of cymbal finales before the track moves into more silent territory with lots of random sounds that come across as amplified fieldrecordings from a nightly Finnish swamp.

The final piece, “Sylikoiran Aika”, is a great one and it’s the saxophone again that takes it to another level. Spacious, post-fire withdrawals and threatening climaxes that never really happen alongside jittery percussion and buzzing thrusts of hot air. Think Graveyards, Melée and all of Hans Buetow and Ben Hall’s disguises, in a rough mood.

Boris Morgana have succeeded in putting a selection of extremely surprising and awe inspiring tracks on this album and “Rotti Frutti” is one of the best albums to come out of Finland this year. No doubt. 9/10 -- Joris Heemskerk (7 August, 2007) / Foxy Digitalis

******************** SOLD OUT ********************

Price: 0.00 €

Category: CD

More information